Aalto-yliopistossa tutkijana toimivan arkkitehti Matti Kuittisen mielestä suomalaisten kannattaisi tuotteistaa ekologista rakentamista vientiin. - Meitä on aina arvostettu korkean innovaation ja designin maana, jonka on nyt osattava tuoda tuotteisiin älykästä ympäristötietoisuutta ja ekologisuutta. Korkealaatuisesta ekorakentamisesta on kehitettävissä vientituote, sanoo Kuittinen. Ekorakentaminen tarjoaa mahdollisuuksia metsäteollisuuden rakennemuutoksen hallintaan sekä uusien puun käyttömuotojen ja jalostavan teollisuuden luomiseen.
Suomalainen vientiteollisuuden uusi dream team voisi syntyä Kuittisen mukaan pienen hiilijalanjäljen omaavista rakennustuotteista, jotka on muotoiltu korkealaatuisesti. - Kun uutta liiketoimintaa syntyy eri klustereiden rajapinnoissa, nyt on mietittävä miten voidaan muotoilun ja arkkitehtuurin perinteistä osaamista soveltaa uuteen ympäristöystävälliseen rakentamiseen ja päinvastoin; tuoda metsäsektorin ja puurakentamisen syvällistä osaamista suunnittelijoille ja liiketoimintaan. On typerää, jos jätämme käyttämättä sen vihreän kultakaivoksen, jonka äärellä täällä olemme, muistuttaa Kuittinen.
Tutkija-arkkitehti Matti Kuittinen ravistelee suomalaista metsäsektoria asemoimaan uudelleen asemansa ja mahdollisuutensa tulevaisuuteen. Ilmastomuutoksen hillintä vaatii monialaisia toimia, joissa metsäteollisuus voi olla aktiivisena toimijana ja vaikuttaa puutuotealan kehittämisellä myönteisesti ilmastopolitiikan tavoitteisiin.
- Tuomiopäivän skenaarion sijaan me tarvitsemme myönteisen tavoitehakuisen lähestymistavan. Päästöjen vähentäminen merkitsee samalla uutta uljasta metsien menestystarinaa Suomelle, joka voi tarjota metsiään ja puuta rakentamiskäytössä hiilivarastoksi. Meillä voi olla tässä muutoksessa optimistista tulevaisuudenuskoa. Tässä on tarjolla globaali sankaritarinan paikka, muotoilee Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksella tutkijana toimiva Kuittinen.
- Suomella voi olla tässä muutoksessa visio, jossa vihreän rakentamisen kasvusta otetaan irti markkinahyöty. Suomalaisen puun uusi tarina voi olla siinä, että puutuoteala luo materiaalin vähäpäästöisyydestä markkinointiedun osaksi Suomen luonnonvarastrategiaa. Suomalaisesta korkealaatuisesta ekorakentamisen osaamisesta voi tulla vientituote, kunhan olemme sen ottaneet haltuun sen kotimarkkinoilla, sanoo Kuittinen.
Vaikka Suomessa on tarvittavaa osaamista, uusia innovaatioita rajoittavat perinteiset ammattikuntien raja-aidat. Suomalainen vientiteollisuuden uusi dream team voisi syntyä Kuittisen mukaan pienen hiilijalanjälkeen omaavista rakennustuotteista, jotka on muotoiltu korkealaatuisesti.
- Kun uutta liiketoimintaa syntyy eri klustereiden rajapinnoissa, nyt on mietittävä miten voidaan muotoilun ja arkkitehtuurin perinteistä osaamista soveltaa uuteen ympäristöystävälliseen rakentamiseen ja päinvastoin; tuoda metsäsektorin ja ekologisen rakentamisen syvällistä osaamista suunnittelijoille ja liiketoimintaan. On typerää, jos jätämme käyttämättä sen vihreän kultakaivoksen, jonka äärellä täällä olemme, muistuttaa Kuittinen.
Resurssitehokkuus tulee rakentamiseen
Metsäteollisuuden tulisi olla Kuittisen mukaan säädösmuutoksissa aktiivinen toimija ja ajaa EU:n komission resurssitehokas Eurooppa -aloitetta rakentavilla ympäristöliiketoiminnan ja talouden avauksilla. Suomella on pitkä puunjalostuksen osaaminen, jolle pitää nyt rakentaa uusi tulevaisuuden visio.
- Aloitteen sisältöön pitää suomalaisten vaikuttaa nyt, painottaa Kuittinen. Yksi Euroopan komission ehdottama tapa edistää resurssitehokkuutta on siirtää verotuksen painopistettä työvoiman verotuksesta ympäristöperusteiseen verotukseen. On huomioitava, että ennen kuin resurssitehokkuutta edellyttävä lainsäädäntö astuu voimaan, ollaan jo 2020-luvulla, jolloin kaikki rakentamisen uustuotanto on nollaenergiatasoa. Nyt on hoidettava energiatehokkuus ensin kuntoon ja sen jälkeen fokusoiduttava materiaaleihin.
Euroopan Unionin komission aloite resurssitehokkaasta Euroopasta pyritään saamaan parlamentin käsittelyyn vielä vuoden 2014 kesäkuussa päättyvän vaalikauden aikana. Puutuotealan tavoitteena on saada puurakentaminen vahvasti esiin resurssitehokas Eurooppa -raportissa esimerkkinä kestävästä, resurssitehokkaasta rakentamisesta osana vihreän teollisuuden strategiaa. Aloitteen johtaessa lainsäädäntöön ympäristöasioiden, kuten materiaalien päästöttömyys, elinkaari ja uusiutuvuus, merkitys kasvaa rakentamisen yleiseurooppalaisessa säätelyssä.
Rakennusmateriaalit tulevat jatkossa olemaan keskeinen osa ilmastomuutoksen hillintää, mutta energiasäädöksillä on materiaalien käytön kannalta marginaalinen vaikutus. Kun EU:n erittäin kunnianhimoisena tavoitteena on pudottaa kasvihuonepäästöjä 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, on resurssitehokas rakentaminen suuri mahdollisuus.
- Suomen tulee miettiä vakavasti, miten me parhaiten kykenemme hyödyntämään omia kansallisia raaka-aineitamme. Yksi vahvuutemme voisi olla ympäristöystävällisten materiaalien käyttäminen rakentamisessa ja rakennustuotteiden viennissä. Rakennusalalta olisi materiaalikilpailun sijaan löydettävä synergiaa, millä löydetään ekologisesti paras tulos vientimarkkinoille, ehdottaa Kuittinen.
Puurakentaminen tulee Kuittisen mielestä nähdä osana Euroopan uutta kestävää taloutta ja innovaatioita, mihin Suomen metsävarat tarjoavat mahdollisuuden. - Pelaamme itsemme paitsioon, jos jätämme käyttämättä sen uusteollisen mahdollisuuden ja lisäarvon, mikä kestävässä rakentamisessa ja metsävaroissamme on. Meidän pitää lähteä maaotteluun Ruotsin kanssa ja asettaa sen puurakentamisen volyymi tavoitteeksi nyt alkuun, kannustaa Kuittinen.
Ympäristöarviointi julkisiin hankintoihin
Kuittinen näkee puurakentamisen osana laajempaa hallituksen cleantech-ohjelmaa, jolla pyritään edistämään kestävää ympäristöliiketoimintaa. Suomalaisten kannattaa olla Kuittisen mielestä aktiivisia vaikuttajia EU-tason säädösten laatimisessa, koska se vaikuttaa myöhemmin investointeihin cleantech -alalla.
- Nyt konkreettisena tavoitteena tulisi tarkentaa julkisista hankinnoista annettuja säädöksiä. Nyt rakennusmateriaalien vertailussa ympäristöystävällisyys tulee ottaa huomioon 15 % painoarvolla. Seuraavaksi tarvittaisiin ohjaavia raja-arvoja esimerkiksi tuotteiden hiilijalanjäljelle, ehdottaa Kuittinen.
- Kun julkisten hankintojen arvosta suuri osa on rakentamista tai rakennuksiin liittyvää korjaamista, vihreän rakentamisen kriteeristön luomisella ympäristövaikutusten arviointiin voisimme saavuttaa paljon ja nopeita tuloksia. Tämä tarkoittaa suurta muutosta rakentamiseen, jossa tarvitaan tuotetietoihin ympäristöperusteiset hintakriteerit, jotta julkinen sektori osaa tehdä ympäristöystävällisiä valintoja.
Vihreää rakentamista tulisi Kuittisen mielestä ohjata säädöksillä, joissa tulisi määritellä rakennusten eri ulottuvuuksien painoarvot ympäristötehokkuudessa. - Tulisi selvittää, miten rakennusliike voisi lisätä rakennuksen ekotehokkuutta ja pienentää hiilijalanjälkeä lisäämällä rakentamisessa puun määrää asteittain, sanoo Kuittinen.
Rakennusalalla kaivataan selkeitä ja ohjaavia säädöksiä eikä sellaisia, jotka lisäävät tulkinnan mahdollisuuksia. Esimerkkinä tulkinnallisuudesta Kuittinen mainitsee rakennustuoteasetuksen mukaiset ympäristöselosteet. - Olisi hyvä saada EU-tasolta selkeä tulkinta siitä, ovatko rakennustuoteasetuksen mukaiset ympäristöselosteet pakollisia vai ei? Nyt ympäristöselosteita suositellaan, mutta ei vaadita, kuvailee Kuittinen.
- Suomalaisen metsäteollisuuden etu olisi saada selosteet pakollisiksi, koska ekorakentaminen tulee avaamaan menestymisen paikkoja yrityksille. Ekorakentaminen tarjoaa mahdollisuuksia metsäteollisuuden rakennemuutoksen hallintaan sekä uusien puun käyttömuotojen ja jalostavan teollisuuden luomiseen.
Puun käyttö rakentamiseen on ilmastoteko
Matti Kuittinen näkee puurakentamisen lisäämisen erityisesti osana ilmastomuutoksen torjuntaa puun hiiltä sitovan ominaisuuden vuoksi. - Meidän kannattaa hoitaa talousmetsiämme, joista otetaan puuta rakennuskäyttöön ja siirretään hiiltä metsästä varastona rakennuksiin. Kun uusi kasvu alkaa, metsä sitoo taas uutta hiiltä itseensä, kuvailee Kuittinen.
EU:n asettamien tavoitteiden ja Saksan ydinvoimapäätöksen seurauksena bioenergian käyttö ja hinta nousevat. Kuittisen mielestä nyt tulisikin huolehtia siitä, että puuta riittää myös rakentamiseen, jossa se sitoo hiiltä ja on uusiutuvana materiaalina ilmastotavoitteiden kannalta paremmassa käytössä kuin hiilidioksidia lisäävässä energiatuotannossa.
Kuittinen ehdottaa nostettavaksi luonnonvarastrategioiden rinnalle myös ekoinnovaatiot, joilla nostetaan alueellisia erityispiirteitä ja menestystekijöitä esiin. Parhaimmillaan ne vahvistavat alueidentiteettiä, josta voi kehittyä alueelle ekologinen identiteetti ja ekoregionalismia. Tässä kehityksessä metsäteollisuuden kannattaisi Kuittisen mielestä käydä keskustelua enemmän julkisen ja kolmannen sektorin kanssa.
Pohjois-Karjalaa pidetään hyvänä esimerkkinä hiilinegatiivisesta alueesta, jossa metsät sitovat hiiltä enemmän kuin mitä maakunnan infrastruktuuri tuottaa päästöjä. Tästä voi rakentaa hiilitasapainottamiseen tähtääviä kumppanuuksia maakuntien ja yritysten kesken, jossa toimitaan jonkun alueen hyväksi.
- Nyt kun rakentamisen energiasäädökset on saatu linjattua, on keskityttävä rakennusten materiaalien ekologisiin ominaisuuksiin, materiaalien käyttöikään, huollettavuuteen ja korjattavuuteen, luettelee Kuittinen. Puun ominaisuudet ovat parhaimmillaan mahdollisimman pitkäaikaisessa käytössä kuten rakennuksissa, jolloin puun sitoma hiili pysyy pitkään pois ilmakehästä.
Arvokkaat uusiutumattomat rakentamisen materiaalit kuten teräksen, kuparin ja alumiinin Kuittinen käyttäisi lyhytkiertoiseen tuotantoon kuten esimerkiksi elektroniikkaan, avaruusteknologiaan tai lääketieteeseen ja rakentamiseen uusiutuvaa puuta niin paljon kuin mahdollista.
Ekologinen tietoisuus vaikuttaa asuntomarkkinaan
Ilmastomuutoksen vaikutus rakentamiseen tapahtuu Kuittisen arvion mukaan myös kuluttajamarkkinan kautta. - Tämä ei tapahdu alkuun markkinaehtoisesti, vaan ekologisen tietoisuuden ja eettisen kuluttajuuden kautta, arvioi Kuittinen. Asunnon ostamisen hankintaperusteeksi ei jää enää pelkästään hinta ja sijainti, vaan sen vähäpäästöisyys ja kokonaisvaltainen ekologinen kilpailukyky. Ympäristöverotus tulee näkymään myös asuntojen hinnanmuodostuksessa sen energiatehokkuuden ja hiilijalanjäljen perusteella.
Kuittinen patistelee rakennusteollisuutta miettimään vakavasti, mikä on nykyisten rakennusmateriaalien saatavuus tulevina vuosikymmeninä. - Fiksut yritykset menevät tässäkin edellä ja saavuttavat myönteisellä asenteella menestyksen. Ei energiatehokkuussäädöstenkään tuloon haluttu uskoa, mutta niin ne vain tulivat, muistuttaa Kuittinen. Nyt rakennusteollisuuden kannattaisi miettiä, missä on seuraava menestymisen paikka, ennen kuin se tulee lakisääteiseksi.
- Nyt tarvitaan aitoa ympäristövastuun kantamista, joka on parhaimmillaan sitä, että laitetaan isänmaan osaaminen tasapainoon luonnon resurssien kanssa. Tässä on kyse vakavasta asiasta, jossa on aineksia kansalliseen menestystarinaan, alleviivaa Kuittinen.
Puun käyttö osana kehityspolitiikkaa
Kuittinen ennakoi ilmastomuutoksesta aiheutuvien Darfurin kaltaisten poliittisten levottomuuksien ja sääilmiöiden kasvavan. - Maailman uutiskuvat ilmastomuutoksen etenemisestä ja tulvista hätkähdyttävät. Mitä nopeammin ilmastomuutos saadaan hillintään, sitä vähemmän tarvitaan sopeutumista ja kärsimystä sen seurauksista.
- Jos edes kymmenesosa maailman ilmastopakolaisista asutettaisiin ihmisarvoisella tavalla, siitä aukeaisi valtaisa markkina matalan teknologian rakentamiselle. Tässä ei pidä ajatellakaan vain Eurooppaa, vaan nähdä esimerkiksi Afrikan, Intian ja Aasian markkinoiden kasvu, visioi Kuittinen. Aalto-yliopistossa kehitettyä vanerista väliaikaisasuntoa onkin kyselty valmistukseen jo Tyynen valtameren pikkusaarille, Etelä-Amerikkaan ja jopa Pohjois-Koreaan.
Puulle saataisiin Kuittisen mukaan arvoa niissä maissa, missä laittomilla hakkuilla tuhotaan metsiä kun viljelysmaa on arvokkaampaa. - Jos puuta käytettäisiin rakentamiseen, sillä olisi enemmän arvoa ja se taas lisää kiinnostusta metsittämiseen. Metsityksillä voitaisiin torjua eroosiota ja tuoda ilmastomyönteinen älykäs puurakentaminen maihin, joista puuttuu näköaloja kestäviin elinkeinoihin, ehdottaa Kuittinen.
Artikkelipalvelu / Markku Laukkanen
Lisätietoja: Matti Kuittinen, tutkija, arkkitehti, 050 594 7990, matti.kuittinen@aalto.fi